"Teinidepressio"

(15-vuotias Zacharias Topelius istuu kivellä surkeana.)
Topelius: Voe voe voe!
(Paikalle temmeltää iätön Runeberg.)
Runeberg: Moi, Saku!
Sakke: No mitä sinäkin siinä.
Runeberg: Mikä painaa?
Sakke: Ångest!
Runeberg: No älä nyt, melkein iso mies jo, viitsi!
Sakke: Janne, Janne! Ideaali ja todellisuus! Miksi! En ole syönyt viikkoon.
Janne: Nyt sinulla on teinidepressio. Otahan tuosta! (tarjoaa pikku viinapulloa)
Sakke: No sama kai sekin on. (maistaa)
Janne: Kunnolla. (katsoo vihaisesti ja kallistaa pulloa)
Sakke: Gulgulgulgul...
Janne: Kohta alkaa ideaalia paisumaan!
(Suunnilleen aikuinen Elias Lönnrot ja nuori Adolf Erik Nordenskiöld saapuvat paikalle.)
Elias: Täällä sitä vaan juopotellaan!
Janne: Sinäkö siinä, Ellu! Kuka tuo matruusi on?
Nordenskiöld: Hiiohoi!
Ellu: Tämä on Aatu. Miksi sinä juotat Sakkea?
Janne: Hänellä on teinidepressio. (ottaa itsekin siivut)
Ellu: Ah, oli se mullakin. Sitten tapoin isäni. No, mitäs tuosta.
Janne: Tapoit oman isäsi! Sehän on oikeata linnunsyntiä! Mikä sinä oikein olet.
Sakke: Pippeli pippeli vaapulavissun! (koskettelee haaroväliään)
Janne: No, sievästi nyt. (ottaa siivut)
Aatu: Laivastoon tuollaset laitetaan karaistumaan.
Janne: Älähän puhu asioista mistä et mitään tiedä, senkin vesihiisi. Minun isäni on sentään merikapteeni! No, nyt kerrot miksi olet taas maillani, vietävän maajussi! (ottaa siivut)
Ellu: Tuo sinun tyyni leikinlaskusi. No, minä sain ukko Porthanilta neljä matkalippua Roomaan. Meidän pitää tehdä teologinen opintomatka Sikstiiniseen kappeliin.
Janne: No vihdoinkin ne tulivat. No niin! Tämähän tulee hyvään syssyyn!
Ellu: Hän vaatii, että sinä johdat ekskursiota. Minä kyllä yritin sanoa, ettei sinua voi ulkomaille päästää, mutta...
Janne: HÅ HÅ HÅÅ! Kaikkea sitä kuulee. On Ellukin jo tavoille oppinut, vitsiä veistelee!
Ellu: Mmm niin. Lähdemme matkaan Aatun kuumailmapallolla.
Aatu: Aina valmiina.
Sakke: Roomaan, Roomaan! (nousee ylös) Nymffejä, fauneja, satyyreja.
Aatu: Ensin lähtöryypyt, hyvän meritavan mukaisesti.
Ellu: Antaa Saken ainakin ensin vähän totutella. Painolastiksi otamme sitten kymmenen riviteiniä.
(Nuori Runeberg on jo juonut loput viinat ja antaa tyhjän pullon Nordenskiöldille.)
Aatu: Eihän täällä ole enää mitään!
Janne Ruunari: Pullo kiertämään, gutår! Nyt laulakaamme, laulakaamme, Suomen laulu veistäkäämme, matkan kunniaksi. Riemastuttokoon se kaihean lähdön hetkellä mieltämme, muistuttakoon karusta jaloudestamme! Kun kotimaan raikas vesi ja kauniit metsämaat jäävät taakse ja ajaudumme Luoja tietää minne Jumalan hylkäämään viheliäiseen koloon!
Ellu: Roomaan, Vatikaaniin...
Janne Ruunari: Hiljaa ja laula! Hur härligt sången klingar på älskat modersmål...
Sakke: Han tröst i sorgen bringar, han skärper sinnets stål!
Ellu: Vi hört den sången ljuda i ljuvlig barndoms tid...
Aatu: Och en gång skall han bjuda åt oss i graven frid!
Kaikki: Du sköna sång, vårt bästa arv, från tidevarv till tidevarv, ljud högt ljud fritt från strand till strand i tusen sjöars land!
Janne Ruunari: Lutherin nimessä, nyt kohti Roomaa! Matkaan!
Sakke: Olkoon tämä ristiretki!
Janne Ruunari: Sinä sen sanoit.

(Runeberg polvistuu vielä suutelemaan isänmaansa multaa ja sitten kaikki lähtevät matkaan Nordenskiöldin kuumailmapallolla, jonka Topelius - joka luulee olevansa enemmän humalassa kuin todella onkaan - on ristinyt Deus ex Machinaksi.)

"Opintomatka Roomaan" kahdessa osassa.

I

(Suurnuoriso alkaa laskeutua kuumailmapallolla Vatikaaniin. Runeberg nukkuu selällään ja kuorsaa. Topelius on selvinnyt ensimmäisestä humalastaan.)
Sakke: Se oli miehen työ, Nordenskiöld! Manööverasit meidät ilman kommelluksia perille.
Aatu: Ja tämä on vielä neitsytmatkani!
Sakke: Mistä saitkaan tämän hökötyksen?
Aatu: Kaappasin sen Montgolfierin veljeksiltä, yaharr, yo ho! Hiiohoi!
Elias: Heistä en ole kuullutkaan.
Aatu: He ovat kuumailmapallontekijöitä Ranskasta.
Elias: Kuinka ollakaan! (pyörittelee silmiään)
Aatu: Herättäkää ylimys Runeberg, nyt laskeudutaan!
(Kuumailmapallo laskeutuu Pietarinaukiolle.)
Elias: Olemme pyhällä maalla! Ulos, urheat teinini!
(Nuoret teinit laulavat ikiaikaista teinilaulua ja ryntäävät kohti Pietarinkirkkoa.)
Elias: Malttia, malttia! Ptruu! Voi sontiainen.
Sakke: Voi, he ovat kokeneet valaistuksen. Anna karitsoiden mennä!
(Kuumailmapallon korista kuuluu räkäinen ärjäisy. Nuori Runeberg on vihdoin herännyt ja ryntää kohti Vatikaanin palatsia Nordenskiöldin vielä sitoessa köysiä.)
Elias: Malttia, malttia! Ptruu!
Sakke: Mitäköhän tästäkin seuraa, kautta Kuddnäsin?

II

Janne Ruunari: Tämä on pyhiinvaellusmatkamme, ja tuossahan seisoo jo itse paavi. Tööt! (tökkää paavia nenään)
Elias Lönnruutti: Onneksemme tuo ei ole paavi, vaan Luulajan piispa. Minä tunnen hänet vanhastansa.
Janne Ruunari: Tööt! (polkee piispaa munille)
Sakke Topelius: Minä tunnen pyhän valaistuksen...
Elias: Hyvä, hyvä, lisää vaan!
Sakke: Katsokaas pojat, miten SPERMA lentää! (levittää kätensä joiden kämmenistä ryöppyää spermaa lattialle)
Janne: Stigmata!
Elias: Spermata!
(Paikalle saapuu kardinaali.)
Kardinaali Giannocalaus: Tämä lapsi on kokenut armahtajamme synnin kanavan... (liukastuu spermaan)
Elias: Siinäpä oli varsinainen kardinaalimunaus!
Nordenskiöld: Eiköhän nyt mennä kotiin, veikot.