(Elias Lönnrot jatkaa surumielisenä matkaansa maantietä pitkin ja kohtaa yllättäen haivenposkiset Johan Ludvig Runebergin ja Aleksis Kiven, sekä leikki-ikäisen Josef Julius Wecksellin. Johan Ludvigilla on puolityhjä viinipullo kädessään.)
Johan Ludvig: Kato kuka tuolta tulee! Hei, homo-Elias! Homo-Elias!
Aleksis: Öh hö. Mikä sulla on selässä Ellu?
Elias: Hei... oletteko te juoneet!
J.J.: Hei Elias!
Johan Ludvig: Hähähää sä et saa mitään!
Aleksis: ÖÖGG.... (pälyilee levottomana metsään)
Elias: En minä haluakaan tuota myrkkyä. Annoitko sinä Aleksiksellekin?
Johan Ludvig: Vai että myrkkyä! Hähää! Köyhä, tyhmä. (tökkii Eliasta naamaan)
J.J. Älä töki Ellua!
Elias: Jo nyt on Kullervo! Mä en enää niele tätä... sontaa!
(Hurjistunut Elias Lönnrot painii Johan Ludvig Runebergin ojaan. Sillä aikaa Aleksis Kivi pakenee metsään. Huolestuneena Elias Lönnrot seuraa. J.J. juoksee perässä)
Johan Ludvig: Mitäs pirua, onko se pakana kasvattanut itselleen selkärangan? Mahdotonta. No, pitää käydä isukin kanssa polttamassa niiden talo kohta. Tai jotain. (makaa selällään ojassa ja juo viiniä)
...
Elias: Aleksis, pysähdy nyt!
Aleksis: Ellu? Hetkellinen huoja, metsän siimes...
Elias: Kyllä kyllä. (hyräilee virttä)
(Aleksis hyräilee mukana)
Elias: Mene nyt katsomaan ettei Johan Ludvig satuttanut itseään pahemmin.
J.J. Johan Ludvig on mestali!
Aleksis: Joo, mä meen kattomaan!
Elias: Minulla on asiaa tuonne muualle.
J.J. Elias?
Elias: Mitä sinäkin täällä teet, pikku Julle? Oletko eksynyt?
J.J. YÄÄÄÄ! En löydä enää kotiin!
Elias: No voi ilmestyskirja. Hyppää sitten reppuuni!
J.J. Jee! Ellu on kiva!
(Elias Lönnrot jatkaa Josej Julius Wecksell selkärepussaan matkaansa ja tulee pirtin ovelle.)
Elias: (laulaa) Taas kukkasilla kukkulat, oi Herra, kaikki vyötät ja laumat lukemattomat taas laitumilla syötät!
(Ovi aukeaa, savupilvi höyryää ulos.)
Jörn Donner: (tupakka huulessa) Mitäh helvettiä nyt?
J.J.: Köh köh! Huijui!
Elias: Hei,  minä olen Elias Lönnrot, köyhä laulava teini, katsokaa, minulla on selässä huollettevakin, ja olen itse kirjoittanut tuon virren!
Jörkka: Jaa. Otas tosta kybä. Aika dorka laulu. Onks sulla jotain muutakin?
Elias: Kiitos, jalo herra! Mikähän sopisi teille...
(laul) "En ymmärrä, millaista rauhaa, onnea maailma voisi tarjota. En ymmärrä."
J.J. En ymmällä! Höhöö!
Jörkka: Jaa. Otas tosta toinen kybä. Nyt mun pitää mennä juomaan viskipullo Bergmanin kanssa ja sitten tehdään ehkä pornoleffa. Joo. Hyvää iltaa. (sulkee oven)
Elias: Porno, se kuulosti vaaralliselta! No, olen taas kaksikymmentä ruplaa rikkaampi. Se olikin antelias herra! Vaikka asui näköjään savupirtissä, köh köh. Ei se mitään!
J.J: Polno! Päriman!
(Elias jatkaa matkaansa tanssahdellen ja hyräillen iloisena. J.J. on innoissaan)