(Juuri äänenmurroksen läpikäynyt Elias Lönnrot kohtaa esiteini-ikäisen Zacharias Topeliuksen henxeleitään paukuttamassa kylänraitilla kotiseudulla Sammatissa.)
Sakari: Elias! Vittu! Eliaas!! Mitä sä täällä teet!
Elias: No sehän on Sakari! Päivää, päivää. Mulla loppui rahat kesken Turussa, joten nyt ma vaellan maaseutua laulavana teininä.
Sakari: Osaat sä laulaa?
Elias: On meille virsiä opetettu.
Sakari: Mä tuun mukaan!
Elias: Ei, et sinä nyt oikein voi mukaan tulla.
Sakari: Vitun mulkku!!
(Sakari ryntää Eliaksen kimppuun, mutta tämä pyyhkäisee hänet tuhahtaen ojaan ja jatkaa matkaa luuttu selässään. Sakari nilkuttaa vähän matkan päässä ja seuraa. Elias ilmestyy talon ovelle.)
Elias: MIKSI ITKIT, VAPAHTAJA, KYYNELIN NIIN KATKERIN, KUN NÄIT JERUSALEMIN?!
Sakari: Khihihi!
(Arvo Ylppö avaa oven.)
Arvo Ylppö: Noh noh, mitäs täällä elämöidään?
Elias: Hyvää päivä kunnianarvoisa herra, minä olen Elias Lönnrot, laulava teini katedraalikoulusta ja olen itse sanoittanut äskeisen virren.
Ylppö: Sinäkö sen sanoitit, taidat olla lahjakas vekara! Jatkuuko se vielä?
 Elias: Israelin armahtaja, näit sen uskottomuuden, siksi itkit säälien. (itkeä tirauttaa vähän)
Ylppö: Mikä eläytyminen! Otahan tuosta vähän kopeekoita.
Elias: Kiitos, jalo herra! Isona minustakin tulee lääkäri.
Ylppö: Lääkärikökin sinusta tulee, sinä taidat olla monilahjakkuus, suurmies sinusta tulee!
Sakari: Hei. Anna mullekki rahaa!
Ylppö: Ja kukas sinä olet?
Sakari: Mä oon Sakke Topelius ja sä oot auki mulle kympin!
Ylppö: No hoh hoh, kyllä minä sen muistaisin jos sinulle olisin velkaa, tsot tsot, taidatkin olla aika veijari!
Sakari: No vittu! (kaivaa pippelinsä esille ja heiluttelee sitä)
Elias: Sakari!
Ylppö: Mitäs tämä nyt...
Sakari: Löllötilöö! (makaa selällään ja masturboi villisti)
Ylppö: Tällä pojallahan on pahoja kieroutumia. Minun on parasta viedä hänet sisälle kunnon tutkimuksiin. (kantaa poloisen Sakarin sisälle taloonsa ja huikkaa vielä:) Kaikkea hyvää sinulle, Elias, ole vain tarmokas niin pärjäät kyllä!
Elias: Siinä vasta kansan isä, maan suola! Nyt jatkan matkaani...
(Elias Lönnrotin isä saapuu yllättäen paikalle. Mies on taas ryypännyt monta päivää)
Lönnrotin isä: Öööö! Mitä helvettiä sinä äpärä täällä luuhaat kylillä? Pelto pitäisi äestää, ja sinun pitää auttaa minua räätälinhommissa!
Elias: Isä, isä, minä kerään rahaa laulamalla opintojani varten! Katso, sain jo vähän!
Lönnrotin isä: Minunko poikani kerjää! Tällaista häpeää ei olla nähty sen jälkeen, kun Klaus Flemingin nihdit raiskasivat esiäitiämme! Eipä silläkään, saimmepa kerrankin jaloa verta sukuumme, niin. Mutta tällainen lopetetaan justiinsa, ja ihan ensiksi saat mojovan selkäsaunan, niin kuin ennenkin! (lähestyy uhkaavasti) En minä vielä liian vanha ole sinua pieksämään, turpiin saat, ajetaan tällainen paska sinusta ulos...
Elias: Jumal'auta!! Jumal'auta!! Saatanan vanha juoppo!
Lönnrotin isä: SANOTKO VASTAAN ISÄLLESI!
(Lönnrotin isä kohottaa nyrkkiään iskuun, mutta hurjistunut Elias Lönnrot purkaa vanhat patoutumansa vihdoin ja hyökkää isänsä kimppuun. Vimmatun käsikähmän voittaa nuori Elias, joka pian istuu isänsä rinnan päällä ja pieksee hänet tajuttomaksi. Näky on verinen.)
Lönnrot: (itkuisena) Näin Sammatin uskottomuuden... siksi itken säälien...! (jatkaa matkaansa kylänraitilla)
(Arvo Ylppö avaa oven.)
Arvo Ylppö: Jaa, mikä lie verinen juoppo täällä makaa? Ahaa, se Lönnrotin isä taas. Makakoon siinä vain. (potkaisee Lönnrotin isää kylkeen; tämä örähtää.) Vielä henki pihisee, minä menen kyllänyt ajamaan Sakari-pojan perversiot ulos, vielä siitäkin pojasta suurmies tulee. Hei hei lapset, nähdään taas ensi näytöksessä!